Siirry pääsisältöön

Onnistumisen tunteita valmennuksessa

Olen taas niin onnellinene. Äidin kanssa juuri keskusteltiin, että ei taida olla montaakaan Kari Nevalan valmennusta, mistä olisi poistuttu jotenkin mieli maassa. Viime viikonloppuna osallistuin launtaina ja sunnuntaina Allin kanssa Nevalan kurssille. Pyry jäi rokotuslomalle, joten valitettavasti en sen kanssa päässyt tähän, mutta seuraavan kerran ollaankin valmennuksessa 2-3. tammikuuta.  Takanahan on edelleen se järjettömän pitkä hyppytauko ja yksi aikaisempi yksin suoritettu hyppykerta. Karin valmennuksesta aikaa aivan liian paljon. Koin kyllä mielettömiä onnen fiiliksiä niiden muutaman onnistumisen takia. 

Lauantaina en saanut ketään kuvaamaan, mutta kerron lyhyesti. Tehtiin pienillä esteillä ihan kahdeksikko treeniä, mitä olen joskus aikaisemmin tehnytkin Pyryn kanssa Karin treeneissä. Eli verkkojen jälkeen aloitettiin ihan ympyrällä muutaman pienen kavaletti kokoisen esteen yli ja kun tämä oli ok, tehtiin keskimmäisellä pystyllä vaihto ja toiseessa päässä oleva pysty, taas keskellä oleva pysty suuntaa vaihtaen jne. 

Ensimmäisellä kerralla tulin normaalisti tykittäen kaikki. Istun "syvällä" ja samalla yritin epätoivoisesti pidää jännittyneellä kädellä vastaan kun tamma kiisi. Harmitti ja ärsytti. Kari neuvoi mielummin jäämään rennolle kädelle ja tuomaan vähän painoa enemmän pois satulasta jaloille. Ja kappas. Seuraavalla kiekalla oli jo ihan erilaista menoa! Kaikki hypyt oli rentoja, ne tulivat jopa lähelle eikä puomit kolisseet yhtään. Ihan uskomaton fiilis!

Kun oli tätä kahdeksikko tehtävää tehty hetken aikaa, tultiin vielä muutaman kerran jumppasarja, pysty - kaksi laukkaa - pysty - kaksi laukkaa - okseri. Allille ihan normaalit välit odottaen. Pihalla oli kaunis auringonpaiste, mikä heijastui ikkunasta okserin etupuomiin. Ihan hyvin sisään ja kaksi ekaa pystyä, mutta sitten okserille se jäi kyttäämään sitä auringonpolttamaa ja otti kiellon. ja vielä seuraavallakin kerralla kielto. Sen jälkeen pusersin sen kolmella (!!) laukalla väkisin yli siitä okserista. Lopuksi kaksi kertaa hyvin ja siihen oli hyvä lopettaa.

Sunnuntaina jatkettiin ja äiti pääsi kuvaamaan, joten laitan teille heti tähän videon.


Joku saattaa nyt kyseenalaistaa minun sanomiseni, mutta olen oikeasti todella tyytyväinen. En missään nimessä tämä sunnuntainen treeni mennyt yhtään niin hyvin kuin lauantaina ja Allin piti jokaiselle esteelle kieltää, mutta 90% näistä kielloista oli omaa hitauttana. Minun pitää pystyä nopeammin reagoimaan. Nyt kun tamma oli rauhallinen ja uskalsi tulla lähelle rauhassa, minä jätin sen yksin ja kun en ole sitä tukemassa se ratkaisee tilanteen pysähtymällä. Lisäksi jään liikaa kädellä kiinni (tulee tunne että se kiskoo minua täysillä kohti estettä) ja sitten tullaan lähelle ja kun yhtäkkiä este onkin nenän alla niin miten se pitäisi hypätä. Erinomaisena esimerkkinä tuo ensimmäisen kerran kun tullaan muovirinkulahärpäke esteelle; minulta puuttuu jalustin joten tukeuduin ohjaan ja yhtäkkiä este onkin turvan alla. Ei missään tapauksessa hevosen vika! 10% Alli olisi voinut pelastaa tilanteen antamalla hieman minun virheitäni anteeksi, mutta se päätti olla sen tekemättä ja otettiin sen takia hieman lisää kieltoja. 

Mutta sitten se mistä olen erittäin ylpeä; tamma on oikeasti paljon rennompi hypyissään, se hyppää rauhassa ja mielestäni jopa jalat nousevat paremmin silloin kun kuski antaa sille vapauden hypätä. Puomeista suurin osa on takajalkavirheitä, mikä on taas ihan superjuttu, sillä tällähän on aina nuo etujalat olleet vähän enemmän tai vähemmän roikkuvat. Nyt neiti jopa hieman nostaa niitä ylös! 

Täysin siis rutiinin puutetta! Kunhan kuski muistaa luottaa taas hevoseen, rentoutua kädestä ja samalla laittaa pohkeen rennosti kiinni kylkeen.. Uskon että saadaan tästä nopeastikin Karin kanssa ihan hyvä treenikausi ja ensi vuonna kisakausi!

Kommentit

  1. Hyvältä näytti! Ihan by the way mikä kypärä sulla on?

    VastaaPoista
  2. Alli näyttää jotenkin paljon lyhyemmältä kuin ennen! Siis hyvällä tavalla :)

    VastaaPoista
  3. Ennen kuin luin tekstisi loppuun, katoin videon ja jo silloin mietin, että pitääpä kommata, että hevonen hyppää paremmin kuin koskaan :D Välillä tuli edelleen niitä laakahyppyjä, mutta osa hypyistä näytti paremmalta kuin aikaisemmin. Eli jotain on nyt tehty oikein!

    VastaaPoista
  4. Jees hyvältä näyttää! Välillä menee kyllä aika pohjaan ja takaset ottaa puomeja. Ei taida Allilla olla mikään super paikkasilmä tai näytä että se paljon ainakaan auttais sen löytämisessä : D pieni maneesi niin vaikuttaa että paikat sattuu miten sattuu kun sulla on paljon muuta tekemistä väleissä. En pystynyt kuuntelemaan ääniä, mutta ootko tarkoituksella paljon irti satulasta? Mä ehkä esteen jälkeen painautusin penkkiin aika nopee, kun noissa kulmissa kanttaa nii sais apua siihen. En tiiä tulipas negatiivisen oloinen kommentti, se ei ollu tarkoitus. Mutta kun kyllähän tosta näkee että heppa hyppää parhaiten mitä oon videoitas kattellu, niin ehkä sitä ei tarvitse enempää jankata ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Ensimmäisellä kerralla tulin normaalisti tykittäen kaikki. Istun "syvällä" ja samalla yritin epätoivoisesti pidää jännittyneellä kädellä vastaan kun tamma kiisi. Harmitti ja ärsytti. Kari neuvoi mielummin jäämään rennolle kädelle ja tuomaan vähän painoa enemmän pois satulasta jaloille. Ja kappas. Seuraavalla kiekalla oli jo ihan erilaista menoa! Kaikki hypyt oli rentoja, ne tulivat jopa lähelle eikä puomit kolisseet yhtään. Ihan uskomaton fiilis!"

      Varma en toki ole mutta uskoisin että tässä vastaus istuntaan liittyvään pohdintaasi :)
      Ja anteeksi kun työnsin nenuni tähän vastatakseni *häpeilee*

      Poista
  5. Mun on kysyttävä nyt, että mikä kypäräkamera sulla on? Miten se on kiinnitetty - hihnalla, ns. tarralla vai millä? Oon harkitsemassa ensimmäisen kypäräkamerani hankkimista ja olisi kiva kuulla mikä kamera ja kiinnitystapa olisi "paras" tapa :)

    VastaaPoista
  6. Mun hepalla ei voi hypätä syvällä istuen ollenkaan, vähän on mennyt aikaa (vuosi...) tässä opetella ihan uudenlaista tyyliä ylittää esteitä, kokoajan tosi kevyenä, rentona ja liikkeen mukana, tämä on vaikeaa etenkin silloin, kun tuntuu, että hevonen vie... mutta pikkuhiljaa alkaa yhteisymmärrys löytyä :) tsemppiä teille, Alli hyppää hyvin!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

No hei vaan tohtori!

Meillä on maailman paras eläinlääkäri . Ollaan käytetty samaa kotieläinlääkäriä jo varmasti yli kymmenen vuotta. Hän on maailman paras. Tai ainakin meille se sopivin jos ei maailman paras. Kärvisteltyäni viikonlopun yli, äiti soitti heti maanantai aamusta meidän vakiellille. Ja mikä parhainta hän pääsi tulemaan heti saman päivän aikana. On kyllä mahtavaa kun on näin huippu lääkäri tiimin vointia tukemassa! Tutkittavaksi pääsi tänään sekä Alli että Molla. Allin takia ell tallille tuli, mutta toki siinä samalla sitten katsottiin myös Mollan suu ja kysyttiin tuosta sen pahenevasta kutiamisesta. Joka tosiaan tällä hetkellä on niin "kriittisessä vaiheessa" että se yön aikana repii kyljet itseltään auki. Ensin eläinlääkäri tuikkasi Alliin hieman rauhoittavaa ja sen jälkeen tutki Mollan. Mutta koska Alli ei ensimmäisestä piikistä tuntunut rauhoittuvan laittoi se siihen vielä toisen ja jatkoi sitten ponin kimpussa.  Kävi ponin ihan perusteellisesti läpi ja antoi si

Taasko se alkaa?

Jokainen blogia edes hieman seuraileva tietää että olen melko hysteerinen klinikalla ravailija. Jos hevonen ontuu tai tuntuu omituiselta, hommataa sille joko kraniohoitoa tai klinikkaa. Jossain on aina pakko olla syy ja siitä otetaan selvää. Myönnän, että minulle on jopa eläinlääkäri sanonut, että voisi sitä pari päivää kotonakin katsella ennen klinikalle raahausta. Olisihan siinä varmasti pari satasta säästänyt, mutta mielelläni maksan sen summan mielenrauhasta. Hysteerikko mikä hysteerikko. Onko tämä taas alkamassa? Kipua vai kettuilua? Alli on todella herkkänahkainen. Siis kirjaimellisesti. Klippaaminenhan ei aiheuta äänen puolesta ongelmia, mutta kun se tärisevä terä tuodaan iholle se on maailmanloppu*. Alli saa myös todella herkästi haavoja, joka on usempaan kertaan todistettu imppareiden muodossa. Se ei kestä oikeastaan nyt klipattuna kuin yhdellä tietyllä harjalla harjaamista ja sekin on välillä sen mielestä turhan kova. Toisinaan kyljet ovat herkät ja toisinaan mahan

Lukijat keskustelemaan: Millainen on se-oikea kuolain?

Miksi juuri se ja miksei tuo? HOX!  Teksti on täysin minun näkemykseni asioista, kaikki ei sovi kaikille, muistakaa se! ;) Kuolain. Tuo suitsiin ripustettava häkkyrä. Meillä on jos jonkinmoista kuolainta ollut ja varsinkin Mollalla niitä on testailtu. Pidimme Mollaa aluksi vahvana ja vaikeana hevosena, jolta innostuessaan puuttui jarrut. Molla on testannut seuraavia kuolaimia: Kimblewick  - Toimi aikansa, mutta lopulta ei tuottanut haluttua tulosta. Ei ollut se-oikea valinta. Kuparirolleri - Oletettiin kaiken olevan kiinni siitä että Molla puree kuolainta vasten. Paha kämmi ja surkein kokeilu ikinä! Gäg-kuolain  - ei toiminut, teki tammasta etupainoisemman. Pelham  - Toimi myös aikansa, painaa kuitenkin kuolainta vasten Fullcheek - Ei mainittavaa eroa ratsastettavuudessa Olympia + leukaremmi  - Toimii tällä hetkellä Jannin hyppykuolaimena ja maastokuolaimena, toimiva! Mollan se-oikea kuolain on omppunivel. Toimii sillä toivotulla tavalla. Haimme syytä kov