31. tammikuuta 2016

Pahasti ruosteessa

Olen aivan äärettömän ahdistunut. Päivät, viikot, kuukaudet vain vaihtuvat vauhdilla. Nyt mennään jo tammikuun viimeistä päivää ja olen ihan aikaansaamaton. Kaikki on vaiheessa, en ole edes kisakalenteria vilkaissut. Tai sen verran olen netin ihmeellisessä maailmassa törmännyt juttuihin, että suomenhevosten Kenttä-SM on Ypäjällä (JES) ja Este-SM Tuurissa (JES). Muuten olenkin ollut ihan silmät pyöreänä ja tajuamatta tilannetta vähääkään.

Hevonen innoissaan ja kuski ruosteessa - WUHUU!

Suurin syy tähän lienee taas työni. En valita työstä, mutta kyllä siihen saa aikaa menemään. Silloin töitä tehdään kun niitä on. Tällä viikolla minulla piti olla torstai-perjantai vapaata (joka olisi auttanut huimasti tilanteessani), mutta jouduin sairaslomatuuraajaksi. Tilipussi kiittää, mutta pää taitaa hajota ennen sitä. Viime viikko meni siis ihan kevyesti sanoen päin prinkkalaa, kun alku viikon tihrustin parin tunnin unilla päivien läpi ja loppuviikosta kun jouduinkin takaisin töihin nukuin tyylikkäästi aina herätyskellon yli. Näin ollen ratsastelu omalla kohdallani jäi melkoiseen minimiin.

Lisäksi en ole päässyt valmennukseen. En koulu, en este. Luoja olen kateellinen ihmisille joilla on valmentaja joka käy viikoittain. Minulla viime valmennuksesta on taas jo niin pitkä aika että alkaa tässä vähemmästäkin itkettämään. Nyt tarvitsisin toistoja toiston perään, pitäisi alkaa nostamaan esteitä sinne kisakorkeudelle, katsoa kalenteria ja suunnitella.. Olen niin jumissa etten tiedä mitä teen.

Lisäksi Alli on huono tällä hetkellä ja paikallistan sen suuhun. Epäilen että sillä on piikkejä, sillä se kinttaa aika vihaisesti tuntumaa vastaan ja on alkanut taas pukittelemaan. Kun ei niitä eläinlääkärikäyntejä ole tässä lähikuukausina ollutkaan että olisi voinut sen samalla katsoa (tämä on sarkasmia, meillä on eläinlääkäri varmaan viikoittain käynyt) niin tilataan se nyt sitten vielä erikseen. Laskuja laskun perään, eli kyllä niitä töitä saakin nyt tehdä.

Eilen päästiin sitten vihdoin maneesille. Lumet täältä alkoivat sulaan alkuviikosta ja kohti loppuviikkoa paikat olivat peilikirkkaassa jäässä. Nyt kun tiet ollaan saatu hiekoitettua ja isommat tiet jo sulat saatiin hevoset lyötyä koppiin ja lähdettiin maneesille. Tarkoitus oli päästä tekemään ihan puomeja ja kavaletteja, Pyryn kanssa muutama este. Kaikki pysyivät kuitenkin alle metrissä.

Allista ei nyt sen enempää. Tehtiin muutamaa puomia ja kavalettia, lopuksi yksi minikokoinen lankku. Hyppää hyvin, mutta on väleissä niin kiukkunen pidätteille, että itse vain jäin varomaan ja näin ollen sain kaikki istuntavirheeni pahenemaan tuhat kertaisesti. Videota katsoessa teki mieli repiä silmät päästä. Tänään piti mennä koulua maneesilla, mutta tämä kaveri ei ole sinne lähdössä ennen kuin suu on tarkistettu, joten mennään maastoilemaan hackamoren kanssa.

Mutta entä Pyry sitten? Siinä on kyllä semmoinen hevonen jonka kanssa tulee aina hyvä mieli. Ihan oikeasti, se on niin.. Ihana. Siihen pystyn luottaan 110% ja eilenkin se teki kaiken mitä pyysin, vähän liiankin tunnollisesti. On niin uskomaton tunne siirtyä Allin selästä Pyryn selkään kun herra kuuntelee jokaista pidätettä niin istunnalla kuin ohjallakin. Se on sellainen ajatustenlukija, ei tarvitse kuin miettiä niin se menee. Tehtiin aluksi ihan puomeja ja kavaletteja ja sen jälkeen tulin muutamia kertoja pieniä esteitä. Pyry oli kyllä aivan tosi innoissaan ja puomeillakin mentiin niin tomerasti:


En tosiaan jaksanut alkaa muokkaamaan yhtä videota tällä kertaa, joten saatte tuhat pientä pätkää ja voitte katsoa vain ne mitkä kiinnostaa, heh. Pyry oli tosiaan puomeilla jo ihan intona, ennen kun videoitiin niin se ei meinannut ravissa pysyä vaan nosti aina ensimmäisellä puomilla laukan ja sen jälkeen se oli ihan jalat solmussa. Siinä oli naurussa pitelemistä kun herralla oli vähän turhankin kivaa. Kavaletit menivät kuin vettä vaan ilman mitään ongelmia, kuten niiden kuuluukin mennä. Huolestuttavaa olisi jos kavaletit tuottaisivat ongelmia. Parasta on se, kun pystyn niin paljon säätelemään sitä miten ja mistä mennään. Voin tuoda sen kavaletille ihan pienessä laukassa tai pyytää sitä lähtemään kauempaa reippaammin. Voin kääntää sen pennin päällä tai tehdä isoja loivia kaarteita. Pyryn kanssa kaikki on vaan niin ihanaa!

Kavettileikkien jälkeen tulin pienen okserin molemmista suunnista kertaalleen.



Se mihin itse tässä kiinnitän huomiota on ensinnäkin tuo ensimmäisen lähestymisen surkea paikoitus jossa tein aivan turhan pidätteen. Kun olisi vain antanut sujua kohti estettä olisi kaikki ollut ok ilman tuollaista lyhyempää askelta. Toisella kerralla mentiinkin sujuvammin, mutta ongelmana oli se, että Pyry innostuessaan ottaa homman omaan haltuunsa ja alkaa nyppimään ohjat pois käsistä. Toisaalta fiksu kaverihan se on; kun kuski on ihan ulapalla niin homma hoituu tuhat kertaa paremmin kun antaa sille vapauden. Tosin palatakseni vuoteen 2014, ei se aina ole ihan niinkään, että se hevonen tietää paremmin kuin ratsastaja (tällä viittaan syksyllä 2014 sattuneeseen maastoesteonnettomuuteen). Tässä kun esteet olivat maahan kaivettuja oli kyllä hyvä sen hevosen herätellä kuskia siihen todellisuuteen että antaa mennä vain äläkä siellä selässä murehdi.

Tämän jälkeen tultiin tuo pieni rata.


Näin videolta katsottuna mielestäni eka keikka meni ihan ok! Ekan jälkeen lähdettiin hieman haipakkaa eteenpäin, mutta Pyry nyt tulee yllättävän kivasti ja nopeasti takaisin. Lankku oli varmaan tällä kierroksella päivän paras kun en nyppinyt sinne mitään ylimääräisiä askeleita. Linjan olin silmämääräisesti mitannut sujuvan neljän askeleen väliksi, joten halusin Pyryn kanssa ottaa sinne turvavitosen. Se vain jäi itseltäni valmistelematta sen paremmin ja viimeinen askel oli tuollainen lyhyt. Sitähän me ei haluta, vaan ne pidätteet tulisi tehdä hyvissä ajoin ja sitten viimeinen askel saisi vain sujua. Minä kun tykkään kontrolloida siellä esteen juurella, pois se minusta! Tulin linjan muutaman kerran peräjälkeen hakien sinne väliin tasaisempaa ja parempaa viittä askelta.



Ensimmäisellä korjauskiekalla itselle iski jonkinlainen hätä puomilla ennen pystyä. Kamala kiire ja tuuppaus johtivat täysin ala-arvoiseen lähestymiseen jonka hevonen kyllä korjasi. Siitä ihan sujuvasti tasainen 5 askelta okserille. Seuraavalla kiekalla saatiinkin jo tosi hyvin koko juttu ja sen jälkeen pidettiin välikävelytauko ennen kuin otettiin koko rundi uudestaan.



Äiti sai tämänkin sujuvasti pilkottua kahteen osaan! Mutta alkuradalla ei mitään sen suurempia ongelmia, ihan tasaista menoa. Tällä kertaa okserin jälkeen ei lähdetty ihan niin tykin suusta ja lankulle tuli ehkä turhan lähelle paikka, mutta kaikessa yksinkertaisuudessaan ihan hyvät fiilikset. Mutta sitten se linja. Pyryn kanssa ensinnäkin tämmöiset innariperäiset jutut ovat vaikeita. Tälläinen missä on jo puomin jälkeen heti pysty on ongelmallinen, mutta parhaiten se korostuu silloin jos niitä on useampia. Pyry on niin menossa esteelle, että yleensä se puomi vain sekoittaa niin kuskin kuin hevosenkin. Kun puolestaan Allin kanssa nämä ovat tosi kivoja ja hyödyllisiä! Joka tapauksessa tultiin sopivasti rämpien jo eka ja sitten.. No, neljännellä askeleella minulla kävi joku ajatuskatkos ja olin sillain "hö, jäätiinpä kauas, pistänpä jalat kiinni". Eihän siinä voi hevonen muuta kuin totella ja lähteä hyppäämään. Melkoisella loikalla yli, mutta tälläkin kertaa puhtaasti puomiakaan hipaisematta.

Halusin sitten loppuun ottaa linjan ettei jäädä tuollaiseen hulluun hyppyyn ja tällä kertaa annoin sujua välissä jolloin saatiin se sujuva neljä. Pitää mennä vain itsekin pois sieltä omalta mukavuus alueelta ja antaa mennä. Siihen olikin sitten hyvä lopettaa treeni.


Kyllä se Pyry on sellainen joka saa hymyn huulille. Mutta sitä valmennusta kaipailisin. Pitääkin koittaa saada jostain maneesi vuokrattua että saisin ahdisteltua Nevalaa pitämään jotain hyppytuokiota. Alkaa tässä pahemman luokan paniikki muuten iskemään! Onneksi on Pyry, joka pelastaa kyllä olemalla noin mahtava, pahemmankin päivän.

6 kommenttia:

  1. Pyry näyttää olevan ihanan innoissaan hyppäämisestä! Tsemppiä kauden kisoihin :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pyry kyllä tykkää hirmuisesti! Kiitos :)

      Poista
  2. Hei Senni!

    Vauhdikasta menoa Pyryn kanssa! On kyllä aivan mahtava hevonen. Hiukan kouraisi vatsasta ihan vaan katsoessa tuo liian kaukaa lähtenyt hyppy okserille - hui! Pyry vaan ponkaisi tyynesti "vähän" pidemmän hypyn yli. Kertonee siitä, että luottaa sekä itseensä että sinuun - ja siitä saat olla syystäkin ylpeä ja onnellinen! Hyvin korjasit sujuvaksi neljäksi tuon välin minun silmääni.

    Ikävä kuulla, että Allin kanssa on taas hieman mutkia matkassa. Toivotaan, että ell hoitaa hampaat kuntoon ja meno muuttuu taas hyväksi. Lisäksi toivon sinulle kaiken kiireen keskellä riittävästi lepoa ja unta sekä hyviä treenejä (soititko jo Nevalan Karille sopiaksesi valmennuksen?) jotta saat onnistuneen kisakauden sekä Allilla että Pyryllä!

    hengessä mukana ja kannustavia terveisiä lähettäen,
    Maarit L. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maarit, aivan ihana kommentti joka lämmittää oikeasti mieltäni paljon. Koitan muistaa myös antaa itselleni aikaa levätä, vaikka välillä onkin vaikea se toteuttaa :)

      Pyry on huippu ja olen niin onnellinen siitä että minulla on tuollainen hevonen. En tiedä mitä tekisin ilman sitä! On ihanaa kun voi luottaa johonkin aivan 110%.. Ja itseasiassa Nevalankin kanssa on jo ensi viikonlopulle sovittu valmennus molempien hevosten kanssa ja pian julkaistavassa postauksessa Allinkin ongelmat ratkaistaan :)

      Kiitos vielä ihanasta kommentistasi!

      Poista
  3. Onko toi maneesi jaettu tommosella sermillä kahtia? En edes tiennyt, että se voidaan puolittaa noin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. joo on, Haimissa sermillä saa jaettua pieneen ja isoon puoleen ja Ypäjä hallin saa tasan puoliksi :) En ole muualla kuin Ypäjällä tälläisiä nähnytkään!

      Poista