Siirry pääsisältöön

Jumppapäivä lainakuskin kanssa

Viime lauantaina oli tarkoitus lähteä Somerolle molempien hevosten kanssa ja olin sopinut Sallan kanssa että se tulee hyppäämään toisella. Kun Pyry sitten perjantaina sairastui, oli sanomattakin selvää ettei se lähde mukaan, vaan teki lauantaina vain rennon höntsäilypäivän ja lähdettiin sitten Lehmän kanssa maneesille. Olen viimeksi nähnyt 2014 vuonna kun joku muu on hypännyt Allilla. Oli siis jo todellakin aikakin nähdä tammaa maastakäsin ja kun kerran Sallan kanssa oli sovittu (ja ennen kaikkea jaksoi meille tulla kun me täällä korvessa asutaan!) että mennään maneesille, oli sanomattakin selvää että itse - todellakin mielelläni - seisoin vain auttamassa ja puomeja nostamassa. 

Ja ai että saa olla ylpeä taas omasta hevosestaan. Huomaa että nyt kun on päästy taas hyppäämään viikoittain ja liikkuminen on säännöllistä (lue pävittäistä) tamma on huiman paljon rauhallisempi kaikessa tekemisessä. Ei siis pelkästään ratsastaessa vaan kaikki se käyttäytyminen on paljon helpompaa. Kyllä huomaa että hevonen on tehty liikkumaan. Salla ratsasti taitavasti, otti ohjeet vastaan ajatuksella ja ratsasti ennen kaikkea rohkeasti kaikkialle mihin käskin mennä. Siinä on ne avain sanat onnistuneeseen jumppatreeniin.

Halusin tehdä vain hyvää jumppaa ja lopulta päädyttiinkin käyttämään reilusti puomeja. Oli ilo kaiken muun ohella huomata että miten hevosen terveys vaikuttaa kaikkeen. Ennen Allille oli puomi-pysty-puomi tehtävä liki mahdoton. Se tuntui olevan aivan liian pitkä sinne väliin. Nyt se kuitenkin teki ne helposti ja etupäähänkin on tullut jo hyvin voimaa. Viimeisellä kerroilla uskalsin nostaa pienen jumppasarjan okseriakin 105 cm. Koska se tuli niin rohkeasti, varmasti. Sitä olen siihen taas kaivannut.

Tähän väliin huom; Käy tutustumassa Sallaan blogiin tästä!

On muutenkin ihana nähdä omia hevosia muiden ratsastettavana. Minä en ainakaan ole ikinä hävennyt myöntää etten ole taitava ratsastaja, mutta samalla on hienoa katsoa miten pitkälle on jonkun hevosen kanssa päässyt. Ennen niin vaikeat asiat ovat nykyään niin helppoja. Lisäksi kun toiset ratsastavat omalla hevosella, saa sieltä maasta käsin aivan huikeasti ahaa-elämyksiä ja kun antaa ohjeita selässä olijalle, tulee jotenkin itsekin sisäistettyä ne paremmin. Tämäkin postaus on nyt tälläistä hehkuttamista, mutta en voi olla kuin ylpeä tammasta ja Sallasta, tämä oli kuitenkin vasta Sallan toinen kerta tamman selässä ja ensimmäinen kerta esteillä. 

Lisäksi oli todella kiva huomata miten herkkä tamma on istunnalle. Silloin minulle tullessa tamma oli kuin puulauta minkä päällä istua, se ei ymmärtänyt pätkääkään siitä jos sitä yritti istunnan kautta kontrolloida. Nykyään meidän hyppyvideoiltamme näkee selvästi miten helposti se pääsee juoksemaan karkuun koska oma istuntani ei ole balanssissa. Minulla on luonnostaan helposti eteenpäin ajava istunta ja jos (ja kun) se ei ole täysin minulla hallussa - istunta siis - se korostuu nykyään niin istunnalle herkän tamman kanssa. Tämä siis motivoi minua aivan huikeasti treenaamaan omaa lihaskuntoa ja istuntaa. Se että tietää, että siellä jossain on se toivo, sekä minussa, että hevosessa.

Lopuksi vielä pieni videokooste hypyistä. Kiitos isosti kuvasta ja videoinnista Riikalle ja vielä iso kiitos Sallalle. Tulkaa taas jossain vaiheessa käymään! :)


lopuksi pääsi vielä Riikkakin kokeilemaan tammaa!

Onkohan mahdollista hehkuttaa enempää?

Kommentit

  1. Hienosti näytti sujuvan :)

    VastaaPoista
  2. Tosi kivalta näyttää Sallan ja Allin meno! On kyllä todella valaisevaa nähdä oma hevonen toisen käsissä. Minun silmät aukesivat omani suhteen viime viikolla kun näin miten hienosti sen saa liikkumaan kun osaa vaatia :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on niin totta, on kiva välillä oikeasti nähdä sitä omaa hevosta maastakäsin! :)

      Poista
  3. onko sulla pyryllä ja allilla sama estesatula käytössä? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pyryllä on kyllä kaksi omaa estesatulaa (musta ja ruskea Sidney) mutta joskus olen niin laiska etten jaksa raahata kuin yhden satulan mukaan ja sitten menen myös Pyryllä Allin satulalla (mikä on niin järjettömän mukava!) :) Jos nyt olisi muutama tonni ylimääräistä menisin ostamaan Pyryllekin uuden penkin..

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

No hei vaan tohtori!

Meillä on maailman paras eläinlääkäri . Ollaan käytetty samaa kotieläinlääkäriä jo varmasti yli kymmenen vuotta. Hän on maailman paras. Tai ainakin meille se sopivin jos ei maailman paras. Kärvisteltyäni viikonlopun yli, äiti soitti heti maanantai aamusta meidän vakiellille. Ja mikä parhainta hän pääsi tulemaan heti saman päivän aikana. On kyllä mahtavaa kun on näin huippu lääkäri tiimin vointia tukemassa! Tutkittavaksi pääsi tänään sekä Alli että Molla. Allin takia ell tallille tuli, mutta toki siinä samalla sitten katsottiin myös Mollan suu ja kysyttiin tuosta sen pahenevasta kutiamisesta. Joka tosiaan tällä hetkellä on niin "kriittisessä vaiheessa" että se yön aikana repii kyljet itseltään auki. Ensin eläinlääkäri tuikkasi Alliin hieman rauhoittavaa ja sen jälkeen tutki Mollan. Mutta koska Alli ei ensimmäisestä piikistä tuntunut rauhoittuvan laittoi se siihen vielä toisen ja jatkoi sitten ponin kimpussa.  Kävi ponin ihan perusteellisesti läpi ja antoi si

Taasko se alkaa?

Jokainen blogia edes hieman seuraileva tietää että olen melko hysteerinen klinikalla ravailija. Jos hevonen ontuu tai tuntuu omituiselta, hommataa sille joko kraniohoitoa tai klinikkaa. Jossain on aina pakko olla syy ja siitä otetaan selvää. Myönnän, että minulle on jopa eläinlääkäri sanonut, että voisi sitä pari päivää kotonakin katsella ennen klinikalle raahausta. Olisihan siinä varmasti pari satasta säästänyt, mutta mielelläni maksan sen summan mielenrauhasta. Hysteerikko mikä hysteerikko. Onko tämä taas alkamassa? Kipua vai kettuilua? Alli on todella herkkänahkainen. Siis kirjaimellisesti. Klippaaminenhan ei aiheuta äänen puolesta ongelmia, mutta kun se tärisevä terä tuodaan iholle se on maailmanloppu*. Alli saa myös todella herkästi haavoja, joka on usempaan kertaan todistettu imppareiden muodossa. Se ei kestä oikeastaan nyt klipattuna kuin yhdellä tietyllä harjalla harjaamista ja sekin on välillä sen mielestä turhan kova. Toisinaan kyljet ovat herkät ja toisinaan mahan

Lukijat keskustelemaan: Millainen on se-oikea kuolain?

Miksi juuri se ja miksei tuo? HOX!  Teksti on täysin minun näkemykseni asioista, kaikki ei sovi kaikille, muistakaa se! ;) Kuolain. Tuo suitsiin ripustettava häkkyrä. Meillä on jos jonkinmoista kuolainta ollut ja varsinkin Mollalla niitä on testailtu. Pidimme Mollaa aluksi vahvana ja vaikeana hevosena, jolta innostuessaan puuttui jarrut. Molla on testannut seuraavia kuolaimia: Kimblewick  - Toimi aikansa, mutta lopulta ei tuottanut haluttua tulosta. Ei ollut se-oikea valinta. Kuparirolleri - Oletettiin kaiken olevan kiinni siitä että Molla puree kuolainta vasten. Paha kämmi ja surkein kokeilu ikinä! Gäg-kuolain  - ei toiminut, teki tammasta etupainoisemman. Pelham  - Toimi myös aikansa, painaa kuitenkin kuolainta vasten Fullcheek - Ei mainittavaa eroa ratsastettavuudessa Olympia + leukaremmi  - Toimii tällä hetkellä Jannin hyppykuolaimena ja maastokuolaimena, toimiva! Mollan se-oikea kuolain on omppunivel. Toimii sillä toivotulla tavalla. Haimme syytä kov