Siirry pääsisältöön

Talviloman viimeinen päivä

Viikot vetää kyllä sellaista vauhtia että hirvittää. Tammikuun puoliväli on ohitettu ja samoin myös viimeiset tunnit talvilomasta alkaa olemaan käsillä. Perinteisen talviloman vietin tänäkin vuonna, eli toisin sanoen aikaa on mennyt tallilla ja sopivassa määrin myös muualla. Lauantaina Pyryn olo alkoi tokenemaan hyvin ja iltapäivällä kävin vielä tekemässä Lehmälle ja Sallalle jumppatehtäviä maneesille. Ah, mulla on niiiiin hieno hevonen, mutta siitä lisää myöhemmin kun saadaan materiaalia ;)


Mutta mites se talviloman viimeinen päivä sitten kuluikaan? Olin ollut koko viikon niin ahkera (heh) että olin hoitanut hevoset "koko päiväisesti" eli tehnyt kaikki tallit ja sen lisäksi siivonnut karsinat ja liikuttanut hevoset. Työviikkoinahan saan vapautuksen aina jostakin tallista (joko aamu- ja päivätallista tai iltatallista) joten olihan tämä hirmuisen rankka viikko (tämä oli sarkasmia) ja äiti sitten halusi minut uurastuksestani palkita ja sain sunnuntaina nukkua hieman pidempään. Laitoin kyllä herätyskellon soimaan, mutta enhän sitten siihen herännyt ja lopulta kaivauduin peiton alta vasta kymmenen aikoihin. Ulko-ovesta jaksoin raahautua pihalle vasta hieman ennen 12 ja kävinkin siinä nopeasti ennen Ypäjälle lähtöä töissä katsomassa mikä vuoro ensi viikolla olisi (hyi aamu!) ja sen jälkeen suuntasin kevyesti kaasutellen Ypäjälle.

Jenna olikin jo saanut Miinan valmiiksi ja mentiin sitten irtojuoksuttamaan sitä pellolle. Miina on kerännyt oikein hyvät lisäkilot tässä joululomalla ja nyt on taas aika palata hommiin. Näillä näkymin Miinan olisi tarkoitus liikkua noin 5 kertaa viikossa vaihtelevasti ja kunhan saadaan kärryt kuntoon niin sitten etenkin niitä perässä vetäen. Jossain vaiheessa pistetään satula selkään ja aletaan harkitsemaan sen muotoista liikuntaa. Ehkä sitten keväämmällä, vaikka tosin nyt olisikin pehmeämpää tippumisalustaa!

Kaivoin porukoiden yläkerrasta kameran nokkaan pidemmän objektiivin ja sitten ei muuta kuin kamera laulamaan kun poni (ja Jenna) painelivat pitkin peltoa! Huomaa että pitää taas harjoittaa tuota kuvaamista enemmän, ihan on kaikki rajauksesta tarkennukseen hukassa! Ja pahoittelut taas tuhannesta samanlaisesta kuvasta. On vaan liian söpö poni että kaikki on PAKKO julkaista!













Lopuksi pakotin vielä Jennan poseeraamaan Miinan kanssa. Koska pitää harjoitella kuvaamista.. keh



Jenna meni hoitamaan Miinaa pois ja sanoin, että jos se ehtii tulla ratsastamaan vielä maastolenkin minun kanssa, niin voisin tulla kuvaamaan sitä hetkeksi Pellolle kun se menee Mollalla. Eli maastolenkin tekivät tänään Alli ja Pyry. Mitä siis Pyrylle kuuluu? Hyväähän sille. Se on palannut melkoisesti omaksi sähläksi itsekseen ja vauhtiakin riitti jo maastolenkillä. Oli ihana nähdä miten taas muutaman nuupean päivän jälkeen Pyryn silmiin on palanut kirkkaus. Toisaalta tuota sähläämistä en takaisin kaivannut, mutta se on tervetullut pahe, kunhan herra on kunnossa!

On se silti huono juomaan. Siinä missä meillä muut nauttivat täysin siemauksin lämpimästä vedestä, Pyry sille haistattaa vain pitkät. Kylmää vettä juo vielä huonommin. Nyt ollaan lämpimällä melassivedellä saatu sitä juomaan, mutta tietenkin siirappi loppui aamulla. Äiti sai iltapäivällä kyllä toisen merkkistä omena-melassisiirappia, mutta eihän tämä nirso sitä suostunut juomaan. Taas meinasi itku huolesta tulla kun ei koko päivänä siemaustakaan mennyt alas. Katsoo vaan nenä rutussa kun tarjoaa vettä. Illalla ehdin hakemaan Herkulta siirappi tönikän kotiin ja saatiin taas herra juomaan. Osaa se olla melkoinen möhelö!

"No mä nyt oon vähän hassu, haittaakse?"

Niinpä, ennen kuin lähdettiin Pyryn ja Allin kanssa vauhdikkaalle maastolenkille kävin pellolla kuvailemassa Jennaa ja Mollaa ja samalla huutelemassa vähän ohjeita ettei mennyt pelkäksi ympyrän pyörimiseksi ja Mollan kaahailuksi (se kun pellolla hieman innostuu). Kamerasta oli akku hieman lopussa ja pakkanenkin oli purevahko, joten kuvailin vain "pari" hassua kuvaa. Pistetään niitäkin nyt sitten esille. Pakko mainita, että ehti se Jenna sieltä kerran tippumaankin.. Heh. Grr.. pahoittelen kuvien puhkipalamista, tää talvi onkin hankala aika alotella kuvausharrastusta uudestaan.. 
















Siinäpä oikeastaan koko päivä sitten sujuikin. Vauhdikkaan maastolenkin jälkeen siivosin tallin loppuun ja sen jälkeen meni sisälle odottelemaan porukoita, että pääsisin hakemaan rahapussiani jonka olin hölmönä unohtanut Sallan autoon.. Siinä sitten kuluttelin aikaa kissaa ja koiran tassuja (virn) kuvaten valoisan ajan loppuun ja illalla noudin rahapussini hyvästä säilöstä. Siitä kaupan kautta kotiin ja tässä sitä ollaan! Valmiina nukkumaan (kunhan väsyttäisi) ja reippaana aamuvuoroon (kunhan heräisi).



"siis ihan tosi, voisikko jo mennä muualle sen kameras kaa?"



Hyvää alkavaa viikkoa kaikille blogin lukijoille!

Kommentit

  1. Kivoja kuvia, tykkäsin varsinkin noista, joissa Miina on :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos :) Tajusin vasta jälkikäteen että Miinaa kuvatessa asetukset oli ihan pyllyllään :D Miina on muutenkin vaikea kuvata talvella kun on tumma ja tausta vaalea.. Heh :D

      Poista
  2. Tuli vaan mieleen et kuka Miinaa alkaa ratsuttamaan kun se on niin pieni. <3 Ihana pikkuinen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äidin tuttujen kautta on tiedossa pienikokoinen taitava pikkutyttö jonka kanssa aloitetaan :) Jos kun perusasiat on hallussa voisi koittaa etsiä jotain pientä ratsuttajaa sille eteenpäin viemiseen, mutta se on sen ajan murhe :) Miina kiittää!

      Poista
  3. Kuulostaa tutulta tuommoset juomanirsot. Entinen hoidokki oli vallan nirso juomaan, pelkkä vesi ei kelvannut IKINÄ. Olipa kiva kesän helteisillä kisareissuilla, kun herra nirppanokka ei halunnut juoda.. Talvella sentään lämmin melassivesi kelpas. Tsemppiä nirsoilijan kanssa!
    Tykkään muutenkin tästä blogista ja kivoja kuvia aina :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Nyt on onneksi Pyrykin taas alkanut juomaan hieman normaalimmin, uskaltaa hieman hengähtää helpotuksesta :D

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

No hei vaan tohtori!

Meillä on maailman paras eläinlääkäri . Ollaan käytetty samaa kotieläinlääkäriä jo varmasti yli kymmenen vuotta. Hän on maailman paras. Tai ainakin meille se sopivin jos ei maailman paras. Kärvisteltyäni viikonlopun yli, äiti soitti heti maanantai aamusta meidän vakiellille. Ja mikä parhainta hän pääsi tulemaan heti saman päivän aikana. On kyllä mahtavaa kun on näin huippu lääkäri tiimin vointia tukemassa! Tutkittavaksi pääsi tänään sekä Alli että Molla. Allin takia ell tallille tuli, mutta toki siinä samalla sitten katsottiin myös Mollan suu ja kysyttiin tuosta sen pahenevasta kutiamisesta. Joka tosiaan tällä hetkellä on niin "kriittisessä vaiheessa" että se yön aikana repii kyljet itseltään auki. Ensin eläinlääkäri tuikkasi Alliin hieman rauhoittavaa ja sen jälkeen tutki Mollan. Mutta koska Alli ei ensimmäisestä piikistä tuntunut rauhoittuvan laittoi se siihen vielä toisen ja jatkoi sitten ponin kimpussa.  Kävi ponin ihan perusteellisesti läpi ja antoi si

Taasko se alkaa?

Jokainen blogia edes hieman seuraileva tietää että olen melko hysteerinen klinikalla ravailija. Jos hevonen ontuu tai tuntuu omituiselta, hommataa sille joko kraniohoitoa tai klinikkaa. Jossain on aina pakko olla syy ja siitä otetaan selvää. Myönnän, että minulle on jopa eläinlääkäri sanonut, että voisi sitä pari päivää kotonakin katsella ennen klinikalle raahausta. Olisihan siinä varmasti pari satasta säästänyt, mutta mielelläni maksan sen summan mielenrauhasta. Hysteerikko mikä hysteerikko. Onko tämä taas alkamassa? Kipua vai kettuilua? Alli on todella herkkänahkainen. Siis kirjaimellisesti. Klippaaminenhan ei aiheuta äänen puolesta ongelmia, mutta kun se tärisevä terä tuodaan iholle se on maailmanloppu*. Alli saa myös todella herkästi haavoja, joka on usempaan kertaan todistettu imppareiden muodossa. Se ei kestä oikeastaan nyt klipattuna kuin yhdellä tietyllä harjalla harjaamista ja sekin on välillä sen mielestä turhan kova. Toisinaan kyljet ovat herkät ja toisinaan mahan

Lukijat keskustelemaan: Millainen on se-oikea kuolain?

Miksi juuri se ja miksei tuo? HOX!  Teksti on täysin minun näkemykseni asioista, kaikki ei sovi kaikille, muistakaa se! ;) Kuolain. Tuo suitsiin ripustettava häkkyrä. Meillä on jos jonkinmoista kuolainta ollut ja varsinkin Mollalla niitä on testailtu. Pidimme Mollaa aluksi vahvana ja vaikeana hevosena, jolta innostuessaan puuttui jarrut. Molla on testannut seuraavia kuolaimia: Kimblewick  - Toimi aikansa, mutta lopulta ei tuottanut haluttua tulosta. Ei ollut se-oikea valinta. Kuparirolleri - Oletettiin kaiken olevan kiinni siitä että Molla puree kuolainta vasten. Paha kämmi ja surkein kokeilu ikinä! Gäg-kuolain  - ei toiminut, teki tammasta etupainoisemman. Pelham  - Toimi myös aikansa, painaa kuitenkin kuolainta vasten Fullcheek - Ei mainittavaa eroa ratsastettavuudessa Olympia + leukaremmi  - Toimii tällä hetkellä Jannin hyppykuolaimena ja maastokuolaimena, toimiva! Mollan se-oikea kuolain on omppunivel. Toimii sillä toivotulla tavalla. Haimme syytä kov