Siirry pääsisältöön

24 / 19 / 14 / 13 - Ikäkriisissä

Vuosi meni ja vaihtui. Nyt pitäisi muistaa kirjoittaa vuosi 2016 töissä (ja nyt kun kirjoitin sen tähän, tajusin samantien, että eilenhän kirjoitin kirjoihin vielä 2015.. hups) ja alkaa valmistautumaan tämän vuoden tuleviin tapahtumiin. Aika menee aivan hurjan nopeasti, juurihan ostin Allin, juuri täytin 20 vuotta ja juuri valmistuin koulusta. Todellisuudessa uusimmista näistä asioista on Allin ostaminen ja siitäkin on jo yli kaksi vuotta.

Kärsin kriisistä. Ikäkriisistä. Kärsin sitä jo täyttäessäni 18-vuotta, sillä minä koin, että olen nyt niin kovin vanha (tirsk) ja en ole saanut elämässäni mitään aikaiseksi. Tänä vuonna täytän jo 24 vuotta. Hurjan kuuloista. Sen lisäksi että kriiseilen omaa ikääni, havahduin taas tosiasiaan että hevosetkin heittivät taas ikäänsä yhden vuoden lisää. Se tarkoittaa sitä, että Turbomummo Molla on nyt 19-vuotias, Alli 14-vuotias ja Pyry 13-vuotias. Ei tässä nyt olla enää mitään nuorukaisia.

Mutta onneksi Molla on sitä mieltä, että ikä on vain numeroita, siinähän nyt ei näy ikä missään..

Kommentit

  1. Älä huoli, et ole ainoa joka kärsii ikäkriisistä :) .. täälläkin kahvikupin äärellä mietiskelen että millähän keinolla sitä sais pari ikävuotta takas.

    VastaaPoista
  2. Minäkin kärsin jo jonkinsuuntaisesta ikäkriisistä vaikka täytän "vasta" 17 vuotta tänä vuonna! Ehtii useana vuonna kriiseilemään vielä lisää... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. haha, voi ei! :D No, vielä on monta vuotta aikaa kriiseillä todellakin ;D

      Poista
  3. Nohei, täytän tänä vuonna 33 ja pien-tä kriisiä pukkaa juu-u :D että no panic!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. oi kamala, mää kriiseilen jotenkin jo valmiiks sitä että täytän 25.. Ja siihen on vielä yli vuosi :D

      Poista
  4. Joo ikäkriisi! :( Mulla on 30 lähempänä kuin 20. Ei kiitos. En halua vanheta. :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Apua, se on jollain tavalla niin pelottavaakin! :o

      Poista
  5. Ainoa tapa välttää vanheneminen on kuolla nuorena! Minä en ole koskaan ymmärtänyt ikäkriisejä. Ja nyt kun ikä alkaa olla hyvin lähellä neljää kymmentä niin ajattelen, että luojan kiitos en ole enää parikymppinen. Elämä vaan paranee vanhetessaan - ja eläimet myös.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itseasiassa kuten tuolla alemmassa kommentissa Nepa on kirjoittanut, itsellä on vähän kuin kriisi iän kanssa juuri sen takia, kun tuntuu etten ole saavuttanut tiettyyn ikään mennessä kaikkea mitä "olisi pitänyt": Saada lapset nuorena, olla töissä, naimisissa... Mutta ei kai elämää voi käsikirjoittaa! :)

      Poista
  6. Itsellä ei kyllä omasta puolesta ikäkriisiä vielä ole. Lähinnä olen vain innoissani siitä, että tänä vuonna todella täytän 18. Tulee tästäkin harrastuksesta helpompaa ajokortin myötä. ;) Sen sijaan olen kriisissä rakkaiden hevosystävien vanhenemisesta. Tärkein on jo 23 vuotias pappa. Onneksi ei taida ikä vielä painaa, toivottavasti ei vielä moneen vuoteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo rakkaiden eläinten vanheneminen on tuskastuttavaa! Meilläkin Melle lähti juuri ihan "jalat pystyssä" eli meni alle päivässä yhtäkkiä.. Kokoajan alkaa jännittämään niin koska muista eläimistä alkaa näkymään se ikä ja vanhuus.. :(

      Poista
  7. Mulla pyörähtää mittariin pyöreät 30v tossa 4kk:n ja 15pvän, mäenkestä!!
    Jotku kysyny että pukkaako jo kriisiä, oon vastannu että mulla on ollu kriisi viimeset 6 vuotta, heh.
    Ja tuntuu, että ihan vasta vietin 20v partyja .. Hullun nopeeta menee aika!
    Kerrottu, että 30 kriisi johtuu ku siihen mennessä pitäs olla sitäjatätä, ja jos ei ookkaan niin ..
    No, ite en ONNEKSI koskaan mitään elämänsuunnitelmia oo tehny, et "Nää mulla pitää sit olla!" koska tilanne on nyt sinkku, perheetön, työtön. Myönnän rehellisesti että vois aika paljon ahistaa tää elämä jos antas kaikille ajatuksille vallan ..

    Nojooo, tässäpä tämmönen pikku avautuminen, ehköh :D
    Tsemppiä sulle vuoteen 2016, niin työn, reenien ku muunki elämän suhteen ja KIITOS tästä blogista!! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos! :)

      Itseasiassa minulla on juuri tommoinen elämänsuunnitelman kautta perustuva ikäkriisi, tai siis kun kaikki ympärillä saa vauvoja ja menee naimisiin, alkaa itselllä pukkaan sellainen "hitto olenko jotenkin viallinen kun olen tämän ja tämän ikäinen ja en ole vieläkään tässä pisteessä" :D Kamalaa tuollainen ajatteleminen!

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

No hei vaan tohtori!

Meillä on maailman paras eläinlääkäri . Ollaan käytetty samaa kotieläinlääkäriä jo varmasti yli kymmenen vuotta. Hän on maailman paras. Tai ainakin meille se sopivin jos ei maailman paras. Kärvisteltyäni viikonlopun yli, äiti soitti heti maanantai aamusta meidän vakiellille. Ja mikä parhainta hän pääsi tulemaan heti saman päivän aikana. On kyllä mahtavaa kun on näin huippu lääkäri tiimin vointia tukemassa! Tutkittavaksi pääsi tänään sekä Alli että Molla. Allin takia ell tallille tuli, mutta toki siinä samalla sitten katsottiin myös Mollan suu ja kysyttiin tuosta sen pahenevasta kutiamisesta. Joka tosiaan tällä hetkellä on niin "kriittisessä vaiheessa" että se yön aikana repii kyljet itseltään auki. Ensin eläinlääkäri tuikkasi Alliin hieman rauhoittavaa ja sen jälkeen tutki Mollan. Mutta koska Alli ei ensimmäisestä piikistä tuntunut rauhoittuvan laittoi se siihen vielä toisen ja jatkoi sitten ponin kimpussa.  Kävi ponin ihan perusteellisesti läpi ja antoi si

Taasko se alkaa?

Jokainen blogia edes hieman seuraileva tietää että olen melko hysteerinen klinikalla ravailija. Jos hevonen ontuu tai tuntuu omituiselta, hommataa sille joko kraniohoitoa tai klinikkaa. Jossain on aina pakko olla syy ja siitä otetaan selvää. Myönnän, että minulle on jopa eläinlääkäri sanonut, että voisi sitä pari päivää kotonakin katsella ennen klinikalle raahausta. Olisihan siinä varmasti pari satasta säästänyt, mutta mielelläni maksan sen summan mielenrauhasta. Hysteerikko mikä hysteerikko. Onko tämä taas alkamassa? Kipua vai kettuilua? Alli on todella herkkänahkainen. Siis kirjaimellisesti. Klippaaminenhan ei aiheuta äänen puolesta ongelmia, mutta kun se tärisevä terä tuodaan iholle se on maailmanloppu*. Alli saa myös todella herkästi haavoja, joka on usempaan kertaan todistettu imppareiden muodossa. Se ei kestä oikeastaan nyt klipattuna kuin yhdellä tietyllä harjalla harjaamista ja sekin on välillä sen mielestä turhan kova. Toisinaan kyljet ovat herkät ja toisinaan mahan

Lukijat keskustelemaan: Millainen on se-oikea kuolain?

Miksi juuri se ja miksei tuo? HOX!  Teksti on täysin minun näkemykseni asioista, kaikki ei sovi kaikille, muistakaa se! ;) Kuolain. Tuo suitsiin ripustettava häkkyrä. Meillä on jos jonkinmoista kuolainta ollut ja varsinkin Mollalla niitä on testailtu. Pidimme Mollaa aluksi vahvana ja vaikeana hevosena, jolta innostuessaan puuttui jarrut. Molla on testannut seuraavia kuolaimia: Kimblewick  - Toimi aikansa, mutta lopulta ei tuottanut haluttua tulosta. Ei ollut se-oikea valinta. Kuparirolleri - Oletettiin kaiken olevan kiinni siitä että Molla puree kuolainta vasten. Paha kämmi ja surkein kokeilu ikinä! Gäg-kuolain  - ei toiminut, teki tammasta etupainoisemman. Pelham  - Toimi myös aikansa, painaa kuitenkin kuolainta vasten Fullcheek - Ei mainittavaa eroa ratsastettavuudessa Olympia + leukaremmi  - Toimii tällä hetkellä Jannin hyppykuolaimena ja maastokuolaimena, toimiva! Mollan se-oikea kuolain on omppunivel. Toimii sillä toivotulla tavalla. Haimme syytä kov