Siirry pääsisältöön

Onni on tuntea hevosen historia

Olen ollut todella onnekas. Kaikkien suomenhevosten kohdalla jotka meillä ovat, on historia todella helppo selvittää. Molla on ostettu meille suoraan kasvattajalta, kuten myös Herkku. Pyry on edelleen kasvattaja-omistajan, ainoastaan pieni pala entisen ylläpitäjän aikoina on "usvan peitossa", mutta nekin vuodet saa kysymällä selville. Olen siis ollut kertakaikkisen onnekas sen suhteen, että hevosten historia on ollut aina selvillä.

Minimaalinen pikku Herkules. Postauksen kuvista kiitos Lotta K, blogi!

Onhan se ihan eri asia sitten näiden puoliveristen kanssa. Lurpan kanssa minulla oli melko hyvä käsitys sen värikkäästä historiasta, sillä jossain vaiheessa sen ulkomailta myynyt myyjä otti minuun yhteyttä. Lisäksi pidin melko aktiivisesti yhteyttä omistajaan jolta Lurpan aikoinaan ostin. Olihan se tietty vaikeampaa selvittää ja jäi siellä useiden vuosien mustat aukot ihmeteltäväksi. Alli on toinen mysteeri. On tutkittu ja hutkittu ja olen kuullut yhtä jos toista pientä historiikkia siitä. Käsittääkseni se on Saksasta tullut suoraan kasvattajalta. Kerran eläinlääkäri käynnillä ihmetellessäni tamman kainaloissa olevia ihme rupia, kiinnostui tohtorikin niistä ja vilkaistessaan totesi, että nehän ovat leikkausarvet. Mitä, miksi ja koska tehty.. Se lienee jäävän mysteeriksi.

Kattavan laajakirjoisen sairashistoriikin ja jo varsasta asti tiedossa olevan luonnekartan lisäksi on ihana nähdä aivan ylisöpöjä varsakuvia näistä meidän hevosista. Mollasta en ole vielä saanut käsiini tälläisiä ihanuuksia, mutta Pyrystä ja nyt myös Herkusta näitä on tarjolla. Ajattelin siis jakaa nämä ihanat varsa hetket teidänkin kanssanne, kun näitä sain reiluissa määrin kasvattajaperheeltä. Vaikka onhan se meidän Herkku vielä ihan kakara, on se myöskin ottanut isoja harppauksia kohti aikuisuutta. Että tälläisen pienen suloisen varsan katsominen saa suuren varsakuumeen aikaan! 


"kyllä näillä koivilla pääsee muuten kovaa.."

"Wuhuuu!! Kato vaikka!"

"nää on muuten aika kätevät kun ylettyy tällee rapsuttaanki.."

Perhepotretti. Taustalla (jos en kovasti valehtele) t. Sariitta, etualalla vas Herkun äiti Parne-Tyttö, puoliveli Häyrilän Hero sekä itse Pikku-Herkules. Herkun emä adoptoi Heron kun Heron oma emä kuoli synnytyksen jälkeen.


"Me ollaan ihan samiksii!" vas Herkku, Hero 

ja loppuun vielä toinen ihana pikkuperhepotretti, Parne-Tyttö, Herkku ja Hero

Varsakuumeista alkavaa viikonloppua kaikille!

Kommentit

  1. Täältä sun blogistahan bongailee paljon tuttuja! Tiedän Allin omistajan ennen sua ja meidän entinen heppa on ollut Parne-Tytön kanssa samalla tallilla ja toiminut lapsenvahtina yhdelle sen varsoista :D

    VastaaPoista
  2. Mä oon myös iloinen että nykyisen hevosen historia on täysin tiedossa, kun ostin sen vuotiaana kasvattajalta. Edellinen hevonen oli ex-laukkuri Ranskasta. Sen verran tiesin sen historiasta että se oli syntynyt Ranskassa, matkannut sieltä Tanskan kautta Ruotsiin ja lopulta joku kenttäratsastaja oli tuonut sen Suomeen. Hän myi sen minua edeltävälle omistajalle ja sitten se tuli minulle. Minua edeltävän omistajan kanssa olimme jonkin verran yhteyksissä, mutta Lassen ulkomaanhistoria on täysin pimennossa. Sen verran sain tietää, että sen voitokas laukkaura oli loppunut lähtökarsinaonnettomuuteen.

    On valtava rikkaus jos tietää hevosensa historian! Varsin suloisia kuvia tässä postauksessa <3 Minäkin sain Albertista varsakuvia kasvattajalta, niitä on ihana katsella <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3

      Ja on niin totta! Ihana kun tietää hevosen historian, ulkomailta tulleet hevoset ovat aina vähän arvailun varassa menneisyytensä kanssa..

      Poista
  3. Sun hevoset esittelyssä et oo tehny linkkejä valmiiksi muuta ku Pyryn kohdalle, ei vie perille vaan tulee 404 ERROR, osoitteena on "osoite tähän".

    VastaaPoista
  4. Moi!
    Kyllähän sä Pyryn historian tiedät mitä sillä on meillä ollessaan tehty. Ja ihan KIPA:stakin löytyy tulokset. :)
    T:Johanna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei mutta se koko muu elämä, ei ne kisatulokset :) Toki varmasti niputat minulle sen 3 vuotta (vai montako niitä oli) kuten sanoin, mutta tarkoitin tällä että kun tulee hevonen suoraan kasvattajalta on se koko historia ihan yhden ihmisen päässä :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

No hei vaan tohtori!

Meillä on maailman paras eläinlääkäri . Ollaan käytetty samaa kotieläinlääkäriä jo varmasti yli kymmenen vuotta. Hän on maailman paras. Tai ainakin meille se sopivin jos ei maailman paras. Kärvisteltyäni viikonlopun yli, äiti soitti heti maanantai aamusta meidän vakiellille. Ja mikä parhainta hän pääsi tulemaan heti saman päivän aikana. On kyllä mahtavaa kun on näin huippu lääkäri tiimin vointia tukemassa! Tutkittavaksi pääsi tänään sekä Alli että Molla. Allin takia ell tallille tuli, mutta toki siinä samalla sitten katsottiin myös Mollan suu ja kysyttiin tuosta sen pahenevasta kutiamisesta. Joka tosiaan tällä hetkellä on niin "kriittisessä vaiheessa" että se yön aikana repii kyljet itseltään auki. Ensin eläinlääkäri tuikkasi Alliin hieman rauhoittavaa ja sen jälkeen tutki Mollan. Mutta koska Alli ei ensimmäisestä piikistä tuntunut rauhoittuvan laittoi se siihen vielä toisen ja jatkoi sitten ponin kimpussa.  Kävi ponin ihan perusteellisesti läpi ja antoi si

Taasko se alkaa?

Jokainen blogia edes hieman seuraileva tietää että olen melko hysteerinen klinikalla ravailija. Jos hevonen ontuu tai tuntuu omituiselta, hommataa sille joko kraniohoitoa tai klinikkaa. Jossain on aina pakko olla syy ja siitä otetaan selvää. Myönnän, että minulle on jopa eläinlääkäri sanonut, että voisi sitä pari päivää kotonakin katsella ennen klinikalle raahausta. Olisihan siinä varmasti pari satasta säästänyt, mutta mielelläni maksan sen summan mielenrauhasta. Hysteerikko mikä hysteerikko. Onko tämä taas alkamassa? Kipua vai kettuilua? Alli on todella herkkänahkainen. Siis kirjaimellisesti. Klippaaminenhan ei aiheuta äänen puolesta ongelmia, mutta kun se tärisevä terä tuodaan iholle se on maailmanloppu*. Alli saa myös todella herkästi haavoja, joka on usempaan kertaan todistettu imppareiden muodossa. Se ei kestä oikeastaan nyt klipattuna kuin yhdellä tietyllä harjalla harjaamista ja sekin on välillä sen mielestä turhan kova. Toisinaan kyljet ovat herkät ja toisinaan mahan

Lukijat keskustelemaan: Millainen on se-oikea kuolain?

Miksi juuri se ja miksei tuo? HOX!  Teksti on täysin minun näkemykseni asioista, kaikki ei sovi kaikille, muistakaa se! ;) Kuolain. Tuo suitsiin ripustettava häkkyrä. Meillä on jos jonkinmoista kuolainta ollut ja varsinkin Mollalla niitä on testailtu. Pidimme Mollaa aluksi vahvana ja vaikeana hevosena, jolta innostuessaan puuttui jarrut. Molla on testannut seuraavia kuolaimia: Kimblewick  - Toimi aikansa, mutta lopulta ei tuottanut haluttua tulosta. Ei ollut se-oikea valinta. Kuparirolleri - Oletettiin kaiken olevan kiinni siitä että Molla puree kuolainta vasten. Paha kämmi ja surkein kokeilu ikinä! Gäg-kuolain  - ei toiminut, teki tammasta etupainoisemman. Pelham  - Toimi myös aikansa, painaa kuitenkin kuolainta vasten Fullcheek - Ei mainittavaa eroa ratsastettavuudessa Olympia + leukaremmi  - Toimii tällä hetkellä Jannin hyppykuolaimena ja maastokuolaimena, toimiva! Mollan se-oikea kuolain on omppunivel. Toimii sillä toivotulla tavalla. Haimme syytä kov